Mummoille kiitos

Mummoille kiitos

Olen varttunut ikäihmisten hoivissa ja osallistunut sairastavien hoitoon niin kauan kuin muistan. Lapsuuteni merkittävimmät ikäihmiset olivat mummoni Helmi ja Kirsti, jotka eivät muistikuvieni mukaan vaipuneet epätoivoon vastoinkäymisistä ja raskaista menetyksistä huolimatta. Molempien mummojen elämät täyttyivät raskaasta ruumiillisesta työstä ja molemmilla oli maalaisjärkeä.  

Helmi oli karjalainen ja joutunut luopumaan kodistaan. Hän oli menettänyt samana päivänä esikoispoikansa ja äitinsä, lohduttanut sirpaleesta haavoittunutta 2-vuotiasta itsekin haavoittuneena. Ja hoitanut kaiken kärsimyksen keskellä tuolloin 4kk vanhaa isääni. Helmiltä löytyi tahtoa ja periaatteita.

Kirsti oli savolainen ja varttunut isänsä ja veljiensä kanssa menetettyään äitinsä 4-vuotiaana. Kirsti oli vaatimaton, suvaitsevainen ja arvosti tasapuolisuutta. Kun Marja-Liisa Kirvesniemi voitti Sarajevossa kolme olympiakultaa, Kirsti päivitteli, ettäVoe tokkiinsa – olisi nyt antanut muidenkin voittaa”.

Vartuin mummojen hoivissa, koska kolmen sukupolven kollektiivinen asuminen ei ollut aina auvoista. Oman perheeni dynamiikassa oli haasteita, joista seurasi vastoinkäymisiä, pahoinvointia ja surua. Lopulta menetin yhteyden lapseeni.

Ylitsepääsemättömiltä tuntuneissa elämäntilanteissa ikäihmisten auttaminen ja yrittäjyys toivat valtavan suurta lohtua ja iloa. Ikäihmiset jakoivat elämänviisautta ja toivoa.

Ikäihmisten ansiosta olen päässyt tähän pisteeseen ja nyt saan vastavuoroisesti auttaa ikäihmisiä elämään hyvää elämää omissa kodeissaan. Ja sitä useat näyttävät tahtovan. Mummoni Helmin sanoin: Mie tahon.

-Terhi

Keski-Uudenmaan Kotihoito

Tämä on blogi kotihoidosta ja asioista sen ympärillä. Blogia pitävät Keski-Uudenmaan Kotihoidon hoitajat, joiden toiminta nojaa vahvaan arvopohjaan. Keskeisintä on välittäminen.